MANX

On olemassa lukemattomia tarinoita siitä, kuinka manx-kissa syntyi. Yksi tarina kertoo näin: kun Nooa kokosi eläimiä arkkiinsa, leikki kaksi kissaa arkin ulkopuolella. Nooa käski kissoja kiirehtimään sisään, mutta kissat vastasivat, että vielä on aikaa. Kun ne lopulta tulivat arkkiin, Nooalla oli jo niin kiire vetää arkin ovi kiinni, että kissojen hännät jäivät väliin - Manx-kissasta oli tullut hännätön.
Nimensä manx on saanut Man-saarten mukaan, missä hännättömiä kissoja on ollut vuosisatoja. Suomessa on oma manx-kanta, jolla tuskin on mitään tekemistä Man-saarten kanssa. Ensimmäinen Suomessa rekisteröity manx oli Putzi, vuonna 1961 rekisterinumerolla 6! Manx on siis yksi vanhimmista roduista Suomessa.
Manx-kissa tunnetaan siitä, mitä sillä ei ole - häntää. Manx syntyy hännättömänä. Hännättömyyden aiheuttaja on geenimutaatio, mutta koska jokainen manx kantaa myös pitkähäntätekijää, voi manx-pentueessa olla pitkähäntäisiäkin pentuja. Sanotaankin, ettei manx-kissoja voi kasvattaa. Niitä saadaan jos onni suo.
Näyttelyihin hyväksytään paitsi hännätön ja riser (MAN 51/52), myös töpöhäntäinen (MAN 53) manx.
Manx on lihaksikas ja jäntevä. Selkä on lyhyehkö. Takamus on pyöreä ja takajalat vahvat ja korkeat. Turkki voi olla minkä värinen tahansa, mutta sen on oltava lyhyt ja kaksinkertainen. Pää on pyöreä ja korvat korkealle sijoittuneet.
Manx-kissa on ystävällinen, leikkisä, reipas ja utelias. Se tulee erittäin hyvin toimeen muiden kissojen, koirien ja lasten kanssa. Sanotaankin, että kun on kerran antanut manxin omistaa itsensä, ei halua enää mitään muuta!